Lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukeminen on yhteiskunnallinen sijoitus maamme tulevaisuuteen. Lapsi ei voi kasvaa eheään aikuisuuteen ilman turvallisia ja läsnäolevia aikuisia ja aikuisia. Siksi myös vanhemmuuden ja lasten kasvattajien tukeminen on lasten ja nuorten tukemista. Hyvä ja turvallinen lapsuus on siis myös vanhemmuuden ja aikuisuuden tukemista eri keinoin.

Lapsi ja nuori tarvitsee omat turvalliset aikuiset, joiden kanssa kasvu lapsuudesta nuoruuden kautta aikuisuuteen voi tapahtua. Hyvän ja turvallisen aikuisuuden ja vanhemmuuden kautta lapsi saa kasvaa tasapainoiseksi yksilöksi, joka tunnistaa ja tiedostaa omat rajansa ja osaa ne pitää.

Turvalliset ja lapsen rajoja kunnioittavat aikuiset opettavat lapsen tunnistamaan omat rajansa. Rajojen tunnistaminen ja pitäminen sekä turvallisen oman aikuisen läsnäolo suojaa yksilöä kavereiden seurassa kiusaamiselta, hyväksikäytöltä läpi elämän ja myös ylitunnolliselta suorittamiselta, jossa on vaarana itsensä uuvuttaminen jossain elämänvaiheessa.

Kun lapsi saa kokea olevansa hyväksytty ja rakastettu sellaisena kuin on, se kasvaa hänelle normaali-malliksi. Normaali-malli on sisäistetty malli, johon kaikkea kohdattua verrataan. Jos kaltoinkohtelu ja huomiotta jättäminen on sisäistetty normaali, on nuori ja lapsi altis kiusaamiselle ja hyväksikäytölle. Kun lapsella on turvallinen normaali-malli, hän vertaa siihen kokemukseen muita kokemuksia ja tuhoisien vuorovaikutussuhteiden välttäminen on helpompaa.

Konkreettisia keinoja lasten ja nuorten hyvinvoinnin tukemiseksi

  • Yksinhuoltajille lisäosa lapsilisään tulee palauttaa.
  • Yhdenvertaiset opiskelumahdollisuudet tulee turvata kaikille lapsille ja nuorille, opiskeluun liittyvien kulujen kattamiseen tarkoitetun harkinnanvaraisen tuen kautta (mm. lukiokirjat)
  • Minimitoimeentulo lapsiperheille
  • Lapsille kohdistettu taloudellinen tuki ja apu tulee olla siinä muodossa, että kohdennettu tuki menee nimenomaan lapsen ja nuoren tarpeisiin, eikä ole riskinä ohjautua esim. vanhemman riippuvuuden rahoittamiseen. Kaikki riippuvuudet eivät näy perheen ulkopuolisille esim. peli- tai seksiriippuvuus. Ei tule olettaa, että köyhässä perheessä on riippuvuus köyhyyden aiheuttajana.  
  • Avun saanti tulee turvata perheen apua hakiessa. Olen tavannut useinkin vanhempia, jotka kertovat hakeneensa apua ja tukea ongelmien varhaisessa vaiheessa, mutta resurssien vähäisyyden vuoksi, he eivät ole sitä saaneet. Ajan myötä kalliin lastensuojelun tarve tulee ajankohtaiseksi, jos perheet eivät saa apua varhaisessa vaiheessa apua hakiessaan. Lisäksi avun saamattomuus lisää epäluottamusta avun saamiseen sitä tarvittaessa ja tämä tuo epäluottamuksen hyvinvointiyhteiskuntamme toimintaan. Pahin skenaario on, että tämä lisää syrjäytymisen mahdollisuutta lasten ja nuorten osalta ajallaan, jos usko järjestelmän toimimiseen menee.  
  • Erilaisten päihteiden käytön lisääntymisen myötä on turvattava perheille riittävä määrä perhekuntoutuspaikkoja. Kalliit lasten ja nuorten sijoitukset voidaan osin estää, luomalla riittävän ajoissa saatava apu.
  • Perheterapia tulee mahdollistaa perheille jo lapsen odotusajasta lähtien ja sen tulisi olla perheiden ulottuvilla siihen, kun lapsi on aikuinen ja  kykenee pitämään itsestään huolen. Tukemalla vanhempien ja lasten välistä vuorovaikutusta, auttamalla turvallisen kiintymyssuhteen syntyä, lapsella ja nuorella on tieto, että aina on oma, turvallinen aikuinen johon hän voi luottaa ja tukeutua. Näin luodaan sukupolvi, joka on mahdollisimman tasapainoinen ja jaksava.

Lasten ja nuorten tukeminen tulee olla pitkäjänteistä ja loogista jatkumoa. Vain siten voimme tukea hyvinvointivaltiomme jatkumoa, että meillä on hyvinvoiva kansa. Pitkäjänteisen työn hedelmä näkyy vuosien tai vuosikymmenten jälkeen parhaiten, mutta toki lapsista ja nuorista puhuttaessa hyvinvoinnin lisääntyminen näkyy nopeammin kuin aikuisväestössä. Mutta satsaamalla nyt näihin asioihin, meillä on hyvinvoiva työväestö kasvamassa ja turvaamassa maamme tulevaisuutta.